Päävalikko
Etusivu
Leena Vilkka
Asiantuntijapalvelut
Luentopaketit
Artikkelipalvelut
Ympäristöfilosofia
Henkilökunta
Kirjoja myynnissä!
Lapseni Tekla
Sivujen hallinta
Kirjautuminen





Salasana unohtunut?
Ei vielä käyttäjätunnusta? Luo tunnus
RSS-syötteet
  Etusivu  
 
Maahenki Tulosta Sähköposti
20.11.2007

Maahenki - suomalaisen ympäristöfilosofian alkujuurilla  

Santeri Alkio syntyi ja kuoli  Laihialla (17.6.1862-24.7.1930). Santeri ei kuitenkaan alun perin ollut pelkkä Santeri eikä edes Alkion poikia vaan Filanderin poika, joka sai nimekseen Aleksanteri. Ajan suomalaisuuden hengessä hän virallisti kirjailijanimensä varsinaiseksi nimekseen vuonna 1897. 

Alkio toimi valtiopäivämiehenä ja ministerinä johtaen maalaisliittoa. Hän on perustanut muun muassa Ilkka-lehden ja kirjoittanut kymmenkunta romaania, joista tunnetuin on Puukkojunkkarit (1894). Santeri Alkio tunnetaan erityisesti nuoriso- ja raittiusaatteesta. Hän puuhasi kieltolakia 1920-luvulla. Alkio oli kansanmies, joka puolusti köyhiä talonpoikia, perhettä ja taloa. 

Maahenki tarkoitti monia säästäväisyyden ja edistyksen hyveitä. Köyhän kansan oli pidettävä yhtä pärjätäkseen. Maahengessä elätettiin ja kasvatettiin monilapsisia perheitä. Osuuskassatoiminta aina 1970-luvulle asti nojasi säästäväisyyteen, alkiolaiseen perinteeseen.  Alkio olisi ollut hukassa meidän aikanamme. Kulutusyhteiskunta perustuu kovin toisenlaisille opeille kuin alkiolainen säästäväisyys.

Alkiolaisesta idealismista on siirrytty kulutusyhteiskunnan materialismiin ja hedonismiin. Enää ihmisiä ei kannusteta säästämään vaan tuhlaamaan. Elämme kulutusluottojen aikakautta. Miksi säästäisit ja odottaisit, kun voit luotolla ostaa ja saada haluamasi heti? Alkiolainen maahenki arvosti erityisesti perhettä, kotia, peltoa ja metsää. Alkio ajoi voimakkaasti maattomien oikeutta maahan.

Aito maahenki edellytti maareformia eli maiden tasa-arvoista jakamista Alkio oli pientilallisten ja omavaraisuuden puolestapuhuja. Leipä ja tuli saatiin omasta maasta, pellolta ja metsästä.  Maahenki pitää sisällään myös aidon henkisen ja hengellisen luontosuhteen. Maa on elämän antaja, jota pitää kunnioittaa. Alkion aikakautta leimasi voimakas uskonnollisuus ja elettiin myös luonnonsuojelun romantisoinnin kautta. Tämä näkyi myös Alkion tuotannossa.

Alkio kirjoitti lehdessään Pyrkijässä vuonna 1901, että maalaiselämä on kuin kirkko verrattuna kaupunkielämään. Maalaiselämässä ihminen on lähempänä luontoa ja siksi lähempänä Jumalaa.  Taiteilija Emil Cedercreutz (1879-1949) on perustanut maahengen temppelin. Sen tarkoituksena oli nostaa maatyön arvostusta ja ylistää ihmisen, auringon ja maan yhteistyötä. Museo toimii edelleen Harjavallassa esitellen maatyön historiaa ja Cedercreutzin taidetta.    

Viimeksi päivitetty ( 26.11.2007 )
 
Seuraava >
 
  Top of page  
 
© 2017 Biofilos