Ympäristöongelmien perimmäisenä syynä voidaan pitää vakavia virheitä ihmisen arvoissa, asenteissa ja maailmankuvassa. Siksi tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia ihmisen luontosuhteessa ja maailmankatsomuksessa ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Ympäristöfilosofiassa pohditaan ihmisen suhdetta ympäristöön: mitä ympäristö meille merkitsee, ympäristökäsityksiämme. Onko luontosuhteemme talouskeskeinen, ihmiskeskeinen vai luontokeskeinen?

Aikamme luontokäsitys on utilistinen ja materialistinen. Luonto on yhtä kuin luonnonvara, hyväksikäytettävä taloudellinen resurssi. Ympäristöfilosofia etsii uudenlaista luontosuhdetta, joka tunnustaa myös luonnon henkisen merkityksen ihmiselle, luonnon kauneuden ja pyhyyden arvot.

Luonnon arvoja ovat esteettis-maisemalliset, kulttuuris-historialliset ja ihmistä henkisesti uudistavat, virkistykselliset arvot. Ympäristöfilosofiaan kuuluu tärkeänä osana ympäristöetiikka ja eläinten oikeudet, eettinen suhteemme ei-inhimilliseen ympäristöömme. Ympäristöetiikka laajentaa moraalisen vastuumme alaa. Ihmisen on huolehdittava toisten ihmisten lisäksi myös elinympäristönsä hyvinvoinnista ja tulevien sukupolvien tarpeista.

Sudessa tiivistyy ympäristöfilosofian ja eläinten oikeuksien ydinsanoma. Se, miten suhtaudumme villiin luontoon, mittaa omaa eettisyyttämme. Kohtelemmeko susia haittaeläiminä, julmasti ja epäinhimillisesti vainoten vai voisimmeko kunnioittaa sutta itseisarvoisena olentona, villinä ja vapaana metsän koirana, tuntevana ja tietoisena kotikoiriemme kantaemona? Alkuperäisluonnon kohtalo on ihmisen vastuulla.

Luonto ja eläimet ovat vielä oikeudettomia, pitkälti suljettu yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Lait ovat ihmisten välistä demokratiaa, jossa luonnon ja eläinten hyvinvointi helposti unohtuvat erilaisten inhimillisten ristiriitojen sekamelskassa. Poliittinen päätöksenteko ja virkamieskoneistot kulkevat jälkijunassa ympäristöeettisissä kysymyksissä. Kuitenkaan ihmiskunnan kohtalonkysymykset eivät lopulta ole ihmisten välisiä vaan ratkaistava on, miten ihmiskunta kykenee sopeutumaan maapallolle yhtenä lajina miljoonien muiden lajien joukossa.

Konkreettiset ympäristöongelmat, saastuminen, uhat pohjavesille ja ilmakehälle, ovat seurausta ihmisen ja luonnon välisen suhteen kriisiytymisestä. Se on aikamme polttavin ongelma, jota ei saa sivuttaa missään elinympäristöämme koskevassa päätöksenteossa. Lopultakin luonto ja ihminen ovat yhtä: sen minkä teemme elinympäristöllemme, teemme itsellemme. Nykyisellä elinympäristöjä ja luontoa raskaasti tuhoavalla menolla heikennämme oman elämämme perustoja.

Todellinen kestävä kehitys, jotta ei olisi pelkkää kosmeettista näpertelyä, edellyttää talous- ja tuotantokeskeisen elämäntavan kritiikkiä. Se vaatii perustakseen kokonaan uudenlaista ympäristöetiikkaa, joka ottaa huomioon myös luonnon kauneuden ja eläinten oikeudet aikamme ympäristökonfliktien ratkaisuissa.